• Pieni tähtipuoti

    Lönnrotinkatu 15

Alnilam - pieni tähtipuoti täynnä kaikkea taivaallista.

Ajankohtaista

 

ALNILAM TULEVISSA TAPAHTUMISSA

Päivitämme listaa vuoden mittaan.

Kibecon 4.-5.1.2020 Sellon kirjasto, Espoo  https://kibecon.com/

Desucon Frostbite 25.-26.1.2020 Sibelius -talo, Lahti  https://desucon.fi/frostbite2020/

Tähtipäivät 28.-29.3.2020 Särkänniemen planetaario, Tampere

TAIVAALLA TAPAHTUU TAMMIKUUSSA

Tammikuussa yöt ovat edelleen pitkiä – pimeää riittää etelässä 14 tuntia ja pohjoisessa 16 tunnin ajan. Utsjoella Aurinko nousee horisontin yläpuolelle 17.1. Maa on perihelissä eli radallaan lähimpänä Aurinkoa 5.1. klo 10. Kuun puolivarjopimennys on 10.1. illalla, mutta tällä kertaa Kuu ei tummu kovinkaan merkittävästi.

Alkuillasta taivaanlaella näkyy W-muotoinen Kassiopeia. Sen alapuolella on Andromeda, jonka alapuolella lounaaseen päin on puolestaan suuri Pegasus-neliö. Orionin tuttu tiimalasin muotoinen tähtikuvio on noussut kaakosta. Ajomiehen kirkas Capella on jo korkealla idässä. Otava on matalalla pohjoisessa.

Iltayöstä pääsee nauttimaan talvisen taivaan kirkkaimmista tähdistöistä. Orion on puolen yön maissa etelässä, ja sen avulla löytyy joukko kirkkaita tähtiä ja tähdistöjä. Orion vyön linjaa alas seuraamalla löytää horisontista taivaankantemme kirkkaimman tähden Siriuksen, ja vyötä ylöspäin seuraamalla päätyy punaisena hohtavaan Härän Aldebaran –tähteen. Tiimalasin yläpuolella on Ajomiehen viisikulmion muotoinen tähdistö, jonka yläreunassa loistaa kirkas Capella. Capellan vasemmalla puolella loistavat Kaksosten kirkkaat Castor ja Pollux –tähdet. Härän oikealla puolella siintävät Plejadit. Siriuksen ja Kaksosten väliin jää Pienen koiran Procyon –tähti. Orionin tähtiä kannattaa tutkia rauhassa, ne ovat keskenään selvästi erivärisiä. Vyön alla näkyy utumainen Orionin suuri kaasusumu.

Aamulla Otava on siirtynyt taivaanlaelle, ja sen alapuolella lounaassa on Leijonan tähtikuvio. Seuraamalla Otavan kauhanvartta alaspäin löytyy kirkas Karhunvartijan Arcturus, ja linjaa vielä alas jatkettaessa vastaan tulee Neitsyen Spica. Kesäkolmio näkyy idän suunnalla, Joutsenen Deneb ja Lyyran Vega ovat korkealla, ja Kotkan Altair –tähti näkyy lähellä horisonttia.

Tammikuussa iltataivaalla näkyvät Venus, Uranus ja Neptunus. Aamutaivaalla näkyy Mars.

Venus näkyy kirkkaana matalalla horisontissa. Se on aluksi Kauriin tähdistössä mutta siirtyy Vesimieheen 11.1. Venus ja Neptunus ovat lähellä toisiaan. Marsin löytää Auringon noustessa matalalla etelästä Vaa’an tähdistöstä. Marsin punainen väri erottuu hyvin, vaikka itse planeetta onkin aika himmeä. mars siirtyy Skorpionin tähdistöön 7.1. ja Käärmeenkantajaan 15.1.. Mars on lähellä Skorpionin kirkasta punaista Antaresta 16.-20.1., ja kapea kuunsirppi on Marsin lähellä 20.-21.1. aamulla.

Uranus on Oinaan tähdistössä itäkaakossa iltayöstä, ja sen voi erottaa pimeänä kuuttomana yönä jopa paljaalla silmällä. Kuu on lähellä Uranusta 4.1. Neptunus on Vesimiehen tähdistössä eteläisellä taivaalla illalla. Neptunuksen havaitsemiseen tarvitaan jo isot kiikarit tai kaukoputki.

Täysikuu on 10.1., jolloin Kuu kulkee Maan puolivarjon läpi ja pimenee hiukan.

Kvadrantidien tähdenlentoparvi on aktiivinen 28.12.-12.1., ja sen maksimi on 4.1. aamuyöllä. Tähdenlennot näyttävät tulevan Karhunvartijan tähdistön yläosista.

Auringonlaskun tienoilla voi näkyä helmiäispilviä. Ne loistavat kirkkaina ja joskus auringonlaskun jälkeen jopa värillisinä. olosuhteet helmiäispilville on, kun syvä matalapaine ohittaa Suomeen pohjoisesta ja muuten vallitsee läntinen ilmavirtaus. Helmiäispilvet ovat runsaimmillaan pohjoisessa. Jääsumuhaloja voi nähdä kovien pakkasten aikaan esimerkiksi valopilareina keinovalolähteiden yläpuolella. Auringon ja Kuun ympärillä voi nähdä halorenkaita ja muita halomuotoja. Kovien pakkasten aikaan voi jäätyneen vesistön yläpuolella näkyä lisäksi kangastuksia.

KUUKAUDEN TÄHDISTÖ 

Himmeä Kauriin tähdistö näkyy meillä parhaiten heinä-elokuussa keskiyöllä ja syyskuussa iltayöstä. Kauris on vanhimpia nimettyjä tähdistöjä. Babylonialaiset kutsuivat sitä Kalavuoheksi, ja se hallitsi tähtitaivaan aluetta, jossa ”virtasivat” suuret tähtitaivaan joet, Eufrat ja Tigris.

Kreikkalaisillekin Kauris oli vuohenpäinen mutta kalanpyrstöinen olento, joka yhdistettiin huilua soittavaan Pan-jumalaan. Tarun mukaan Typhon-hirviö pelästytti kerran jumalat, jotka suojautuivat naamioitumalla erilaisiksi eläimiksi. Pan-jumala muutti itsensä vuoheksi, mutta koska hän samalla pelästyksissään loikkasi jokeen, hänen takaruumiinsa muuttuikin kalaksi. Näystä huvittunut Zeus kohotti tämän oudon olennon tähdistöksi taivaalle.

Noin 2000 vuotta sitten, kun Ptolemaios kirjasi muistiin aikansa tähtitieteen osaamisen, Aurinko näkyi eteläisimpänä ollessaan Kauriin tähdistön suunnassa, mistä nimitys Kauriin kääntöpiiri on peräisin. Kauriin kääntöpiirillä Aurinko kohosi zeniittiin talvipäivänseisauksen hetkellä eli eteläisen pallonpuoliskon keskikesällä. Nimitys Kauriin kääntöpiiri on jäänyt käyttöön, vaikka nykyisin Aurinko onkin talvipäivänseisauksen aikaan Jousimiehen tähdistössä.

Astrologiassa Kauris kattaa ajan 22.12. – 19.1.. Nykyään Aurinko näkyy Kauriin suunnassa 19.1.-16.2..